perjantai 1. joulukuuta 2017

♥ Juhlapuhe marraskuussa 2013 ♥


70v. synttäreillä Tohmajärven ev.lut. seurakuntatalolla marrasuussa 2013.

MITÄ MINÄ PELKÄÄN? OLENHAN OSA ÄÄRETTÖMYYTTÄ,
OLEN KAPPALE KAIKKEUDEN SUURTA VOIMAA,
YKSINÄINEN MAAILMA MILJOONIEN MAAILMOJEN KESKELLÄ,
ENSIMMÄISEN ASTEEN TÄHTI JOKA SAMMUU VIIMEISEKSI.
ELÄMISEN RIEMU, HENGITTÄMISEN RIEMU, OLEMASSA OLON RIEMU!
RIEMU TUNTEA AJAN VIRTAAVAN JÄÄKYLMÄNÄ SUONISSAAN
JA KUULLA YÖN VAIMEA SOLJUNTA
JA SEISTÄ VUORELLA AURINGONPAISTEESSA.
MINÄ KÄVELEN AURINGON PINNALLA, MINÄ SEISON AURINGOSSA,
MINÄ EN TIEDÄ MITÄÄN MUUTA KUIN AURINGON.


AIKA- MUUTTAJA, AIKA - TUHOAJA, AIKA - LUMOAJA,
TULETKO TÄYNNÄ UUSIA JUONIA, TUHAT KAVALAA AIETTA
MIELESSÄSI TARJOAMAAN MINULLE OLEMASSAOLOA
JOKA ON KUIN PIENI SIEMEN, KUIN KERÄLLE KIERTYNYT
KÄÄRME, KUIN KARI KESKELLÄ MERTA?
AIKA – MURHAAJA – MENE POIS MINUN LUOTANI!
AURINKO TÄYTTÄÄ RINTANI ÄÄRIÄÄN MYÖTEN SULOISELLA HUNAJALLA JA SANOO:
KERRAN SAMMUVAT KAIKKI TÄHDET, MUTTA
AINA NE LOISTAVAT KAUHUA TUNTEMATTA”.

EDITH SÖDERGRAN, SUOM. PENTTI SAARITSA


HYVÄT SEURAKUNTALAISET, HYVÄT JUHLAVIERAAT!


ON AIKA KIITTÄÄ JUMALAA, LUOJAA, KAIKEN ANTAJAA!
TAKANANNE ON KUUSI VUOSIKYMMENTÄ, TOISILLA VIELÄ SITÄKIN ENEMMÄN. TÄNÄÄN ON JUHLAN AIKA.

OLEMME SAANEET PALJON LAHJOJA KAIKKEUDEN LUOJALTA OSAKSEMME, JOITA VOIMME ILOITEN KATSELLA. VANHIMMAT TEISTÄ JUHLIJOISTA SYNTYIVÄT SOTIEN AIKANA, NUOREMMAT
SOTIEN PERÄSTÄ. ELÄMÄ OLI SILLOIN IHAN TOISENLAISTA KUIN NYKYÄÄN. VOIMME SANOA, ETTÄ KAIKKI OLI SILLOIN PALJON ALKEELLISEMPAA, MAALAISEMPAA, KÖYHEMPÄÄ. TYÖTÄ TEIMME PALJON JO LAPSINA OLLESSAMME.

MONET MEISTÄ JOUTUIVAT JO NUORINA AIKUISTEN SAAPPAISIIN ASTUMAAN. NIISTÄKIN AJOISTA SELVISIMME!
TAKANA ON PALJON TYÖTÄ JA TAISTELUA PAIKASTA ELÄMÄSSÄ, PAIKASTA AURINGOSSA.

AIKA VIRTAA MEIDÄN KANSSAMME MEITÄ VASTAAN. AIKA ON MURHAAJA, RUNOILIJAN SANOIN. MUTTA SIITÄKIN ME VOIMME OLLA KIITOLLISIA.

FILOSOFI EDITH SÖDERGRAN TOISESSA RUNOSSAAN SANOO:

ELÄMÄ EI OLE KEVÄT, VAALEANVIHREÄÄN SAMETTIIN PUETTU,
EIKÄ HYVÄILY, JONKA SAAMME HARVOIN,
ELÄMÄ EI OLE PÄÄTÖS LÄHTEÄ
EIKÄ KAKSI VALKOISTA KÄTTÄ, JOTKA PIDÄTTÄVÄT.
ELÄMÄ ON AHDAS KEHÄ, JONKA VANKEJA OLEMME,
NÄKYMÄTÖN PIIRI, JONKA YLITSE EMME KOSKAAN ASTU,
ELÄMÄ ON LÄHEINEN ONNI, JOKA KULKEE OHITSEMME,
TUHANNET ASKELEET, JOITA EMME KYKENE ASTUMAAN.”


RUNOILIJA TUNTEE AHDISTUSTA JA PESIMISMIÄ:

ELÄMÄ ON HALVEKSUA ITSEÄÄN
JA MAATA KAIVON POHJALLA HIEVANHTAMATTA
JA TIETÄÄ, ETTÄ YLHÄÄLLÄ PAISTAA AURINKO
JA ILMASSA LENTÄVÄT KULTAISET LINNUT
JA NUOLENNOPEAT PÄIVÄT KIITÄVÄT OHI.

ELÄMÄ ON VIITATA LYHYET HYVÄSTIT
JA MENNÄ KOTIIN JA NUKKUA...
ELÄMÄ ON OLLA MUUKAINEN ITSELLEEN
JA UUSI MAA JOKAISELLE MUULLE, JOKA TULEE.
ELÄMÄ ON LAIMINLYÖDÄ OMA ONNENSA
JA TYÖNTÄÄ LUOTANSA AINOA HETKI,
ELÄMÄ ON USKOA OLEVANSA HEIKKO EIKÄ TOHTIA.”

Suom. Uuno Kailas.

TÄMÄN ELÄMÄMME AHDISTUKSEN VOIMME JÄTTÄÄ ARMORIKKAAN JEESUKSEN KÄSIIN HÄNEN KANNETTAVAKSEEN. YKSIN OLEMME LIIAN HEIKKOJA KANTAMAAN ELÄMÄMME TAAKKOJA, MUTTA USKOSSA JEESUKSEN LUNASTUSTYÖHÖN VOIMME VOITTAA KAIKKI PELKOMME.

ELÄMÄ ON ANTANUT MEILLE LÄHEISIÄ, PERHETTÄ, SUKUA JA LAPSIA, JOIHIN VOIMME TIUKAN PAIKAN TULLEN TURVAUTUA. KIITTÄKÄÄMME HEISTÄ, JA RUKOILKAAMME VARJELUSTA HEILLE LUOJALTAMME. OLEMME OSA ISOMPAA YHTEISÖÄ, YKSIN TUSKIN MITÄÄN. JUMALAN ARMO KANTAA MEITÄ TÄÄLTÄ AJASTA IANKAIKKISUUTEEN...

JA VIELÄ EDITHIÄ:

MINÄ EN USKO IHMISIIN.
OLISIN LYÖNYT LYYRANI SIRUIKSI,
ELLEN USKOISI JUMALAAN.
JUMALA NÄYTTÄÄ MINULLE TIEN
SUMUSTA AURINGON SÄIHKYVÄN KEHRÄN LUO.
HÄN RAKASTAA KEPEÄJALKAISIA VAELTAJIA.
SEN TÄHDEN ANTOI HÄN MINULLE KAIKEN TÄMÄN HUOLETTOMUUDEN.
MINÄ LUOTAN LUJASTI KUIN KALLIOON.
JOS OLEN HÄNEN OIKEA LAPSENSA, EI MINULLLE VOI
MITÄÄN TAPAHTUA”.

(EDITH SÖDERGRAN. SUOM. UUNO KAILAS)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän juhlapuheen pidin marraskuussa 2013, kun Tohmajärven ev. lut. seurakunta juhli 60v. ja 70v. kanssa heidän syntympäiväänsä. Tämä on seurakunnassamme pitkäaikainen traditio, jonka puolestani toivoisin säilyvän. Tukeuduin puheessani voimakkaasti runoilija Edith Södergranin teksteihin. 

Toivotan lukijoilleni hyvää ensimmäistä adventtia, jota juhlimme sunnuntaina 3. päivä joulukuuta 2017.
                                  ♥ Terveisin Aili-mummo ♥